Elämä on voimaa.

 

Ihmiset valitsevat sen mihin he voimansa käyttävät. Sinne se meni. Sitten äkisti on loppu. Tässä koko elämän synopsis. Siihen minkä piti olla tuonnempana törmätään.

 

Minun oli aikanaan vaikea käsittää sitä, ettei ortodoksinen kirkko tasoittanut tietäni sinne. Se ei tullut koputtamaan ovelleni. Se ei liehitellyt, se ei pitänyt mainospuheita. Se ei heittänyt eteeni mattoa eikä makupaloja.

 

Minun tuli itse käyttää voimani siten, että astuin kirkkoa kohti. Kukaan ei ottanut askeleita puolestani.

 

Mihin sinä käytät valintavoimasi? Tämä on elämän pääkysymys. Elämän edetessä voima heikkenee. Ihminen urautuu. Ehkä. Poikkeustapaukset ovat poikkeustapauksia.

 

Mihin meni valintavoimasi?

 

Mitä valitsit? Kaikesta siitä mikä oli mahdollista valita.

 

Oliko se kivaa minkä valitsit? Kivanko tähden sen valitsit?