Jotkut käsitteet ovat itselleni oleellisia ja mieluisia ja jään kaipaan kun niitä katoaa tuskapoistojen myötä, sillä jollain tavoin poistoni ovat aina nimenomaan tuskapoistoja. Turhautumispoistoja. Mutta myös kyllä pelkopoistojakin.

 

Pelkopoistojen taustalla on keskeisesti se hirvittävä ajatus, että olen suuri valehtelija ja pahan puhuja. Osoitan jonnekin syyttävästi minne ei saisi.

 

Herra armahda! Ja ristinmerkki!

 

No niin.

 

Askeettinen jylhyys on sanapari, jossa ilmenee tavoite. Elämän arvokas tavoite. Ahmiva mässäilijyys olisi jossain irvokkaassa toisessa päässä.

 

*

 

Blogi on kirjoittamista. Mielipidekirjoittaminen lehdissä on sitä…

 

Ihminen kirjoittaa ja joskus kirjoittaminen tarvitsee runsassanaisuutta mitä ei sovi sanoa lässyttämiseksi. Kuitenkin lässyttämisen vaara on.

 

*

 

Ymmärrän erilaiset leikit ja venkoilut ja kiemurtelut niin sanotun lyriikan piirissä.

 

Mutta paras runous on askeettista jylhyyttä. Sen täytyy tehdä tuo vaikutelma.

 

Askeettiseen jylhyyteen pääseminen runoudessa tuskin edellyttää hätäilyä.

 

Joskus lässyttävän pään on tehtävä monenlaisten eksytysten matka kiteytykseen mitä voimme sanoa askeettiseksi jylhyydeksi.