Hyvä johtaja osaa erottaa nämä kaksi. Mikäli ollaan orjuuntuneessa sujuvuudessa niin  johtaja kannustaa oikeiden alaistaitojen esiin tulemista.

 

Alaistaitoihin kuuluu se, että on sitoutunut organisaatioon minkä palveluksessa on ja tahtoo kehittää sitä ajatuksillaan mitkä ilmaisee. Kaikki toiminta ei perustu vieteriukkomaiseen miellyttämisen haluun mitä orjuuntunut sujuvuus on. Se on myös säikähtelyä pomon edessä.

 

Alaisissa on oivalluskykyä ja kaikki semmoinen on hyödynnettävä organisaatiossa.

 

Orjuuntunut sujuvuus johtaa vieraantumiseen ja passiivisuuteen. Jos päättäjät edellyttävät Suomen kansakunnalta mielistelevää orjuuntunutta sujuvuutta niin lopputulemana on selkärangaton kansakunta, jonka kansantalous rappeutuu.

 

Ketään ei oikein huvita.

 

Orjuuntuneen sujuvuuden ilmapiirissä ei ole vaihtoehtoja, ei siten vaihtoehtojen harkintaakaan. Tärkeintä on tosiaankin miellyttäminen. Viivytyksettä, aikailematta, heti.