Voisi pitää tavoitteena sitäkin näin kuusikymppisenä, että antaisi nuorille väitöskirjavinkkejä. Otsikossa ilman muuta olisi sellainen. 

 

Sivistysyhteiskunnassa suunnitellaan. Vanha tuttu nelikenttä yhä painokkaasti tuo esiin kysymykset uhista, mahdollisuuksista, vahvuuksista ja heikkouksista. Vastauksia täytyisi kulloisessakin tilanteessa päivittää realismilla ja katsoa niiden suuntaisesti tulevaisuuteen.

 

Itselläni on sellainen tuntemus, että jotain tapahtui ehkä noin vuoden 1995 kieppeillä siis neljännesvuosisata sitten. Suunnitelmallinen ote alkoi heikentyä. Sen paikalle työntyi lyhyen tähtäimen suunnittelu. Ei katsottu enää esimerkiksi kymmenen vuoden päähän.

 

On kaikki lupa tutkailla miltä kunnissa näyttää kymmenen vuoden kuluttua. Sama koskee koko yhteiskuntaamme.

 

Sivistys on suunnittelua. Kaaos nousee suunnittelemattomuudesta. Suunnitteleminen vaatii perehtyneisyyttä ja ammattitaitoa. Kun olen painottanut ilmaisua psykoottinen humanismi niin tämä ideologia ei tuota realistisia suunnitelmia eikä ehkä haluakaan niitä. Siinä mahdollisesti korostuu ajautuminen. - Ajaudutaan tilanteesta toiseen ja ikään kuin aletaan arvostaa jatkuvan hätätilan ilmapiiriä. Tohkeillaan ja tempoillaan kun on jatkuva hätätila päällä.

 

Suunnitteleminen on sodankäyntiä uhkaavaa kaaosta vastaan. Se on ennakointia ja voimavarojen käsittämistä. Se on sen selvittämistä missä rajat kulkevat.