Ryhdyin juuri lukemaan David Bodanisin kirjaa E=Mc2, joka on maailman tunnetuimman yhtälön tarina. Eiköhän voisi sanoa, että se on jonkin oleellisen kiteytymä. Yhtälössä ei ole höttöä eikä hälinää.

 

Kun ajatellaan yhteiskunnallista todellisuutta - ihmistä yhteiskunnissaan - niin silloin jatkuvasti nousee esiin kysymys oleellisesta. Tuolla oleellisella on todennäköisesti ajallinen jatko ja jatkoa sanomme tulevaisuudeksi.

 

On selvää, että aikalaisuuden kohinassa kaikkea ei pysty näkemään. Olemme vajavaisia. Mutta jos tietoisesti ja ohjelmallisesti ja ideologisesti jättää asioita näkemättä, sivuuttaa ja deletoi ne niin tulevaisuudenluenta on heikko.

 

On etsittävä vahvoja virtauksia, vahvoja voimia ja voimia, jotka saattavat vahvistua. Tulevaisuuden arviointi kysyy rohkeutta.

 

Tulevaisuuteen kohdistuvat unelmat ovat eri asia kuin yrittää vakavasti arvioida tulevaisuutta. Myös tarkoitukselliset painajaiset ovat sitä.

 

Tarvitaan rohkeata, uskaltavaa realismia. Jos realismi vie pois mukavuusalueelta niin sitten tapahtuu niin.