Kerron tavoitekuvani. - Siinä Suomi on kukoistava ja itsenäinen roolimallivaltio. Suomessa on korkeatasoinen turvallisuuskulttuuri minkä ylläpitämisestä kansalaisilla ei ole epäselvyyttä. Suomi auttaa rajojensa mahdollisuuksissa ja Suomi käsittää rajansa oikein. Suomen realismiin maailma voi luottaa. Tässä ei tarvitse toistaa orjuuntuneella sujuvuudella, että kyllä, kyllä, kyllä Suomella on kansainvälisiä sitovia sopimuksia ja Suomi tekee kansainvälistä yhteistyötä. Mutta yhteistyön vaikutukset arvioidaan itsenäisesti Suomessa. Suomi on valtio ei osavaltio.

 

Juuri nyt se mitä havaintoja todellisuudesta teen aiheuttaa ristiriidan tavoitekuvani kanssa. Tulevaisuuskuvassa Suomi on slummiutunut kansainvaellusten vastaanottajamaa, jonka politiikassa nimenomaan toteutuu orjuuntunut sujuvuus. Meillä on pääministereitä, jotka sitouttavat osavaltio-Suomea mihin nyt kulloinkin orjuuntunut sujuvuus vaatii sitoutumaan. Suomea ohjataan ulkopuolelta ja ulkopuolinen voimakenttä tahtoo opettaa suomalaisille yhä uudelleen, että meidän tapamme olla todellisuudessa vaatii orjuuntunutta sujuvuutta.

 

Tulevaisuuskuvassani Suomen turvallisuuskulttuuri on romahtanut ja Venäjä on alkanut huomioida sitä huolestuneesti. Ilmassa leijuu joka hetki sotilaallisen väliintulon mahdollisuuksia.

 

Tulevaisuuskuvassani Suomessa syntyvyys on suuri, jolloin elätettäviä on yhä enemmän mutta yritysmaailma köhii. Elinkeinoelämä on jossain rappion partaalla. Tärkeintä on psykoottinen humanismi ja sen arvot.

 

Tulevaisuuskuvassani orjuuntuneella sujuvuudella vihapuheen etsimisestä on tullut eräänlainen ammatti, josta ei kuitenkaan kerry kansantaloutta elvyttäviä tuloja.

 

Tulevaisuuskuvassani psykoottinen humanismi on synnyttänyt ilmiantaja-Suomen missä ilmiannoin varjellaan psykoottisen humanismin arvoja, jolloin niitä ei saa realistisesti puntaroida.