En ole perustamassa puoluetta. Mutta tulevissa kuntavaaleissa äänestämiseeni vaikuttaa otsikon vaatimus. Äänestän henkilöä, joka edustaisi eniten Suomenmielistä realistipuoluetta. Täyttäisi vakuuttavimmin tuon ilmaisun.

 

Suomenmielisyys ei ole umpiomielisyyttä tai umpiopäisyyttä. Mutta ilmaisu tunnustaa lähtökohdat, rajat, mahdollisuudet.

 

Realismia olen viime vuosina elämässäni tuskallisesti etsinyt ja silloin olivat käytössä käsitteet amnesia, traumapommi ja traumafilmi enkä enää oikeastaan viitsisi katsoa peruutuspeiliin. Jospa sitten jonkinmoinen nykyisyys ja tulevaisuus olisi elettävänä.

 

Todellisuudentaju, mittasuhteiden taju... hyvin tärkeätä.

 

Psykoottisen humanismin puoluetta en äänestä.