En pidä ajatuksesta, että Suomessa jonkinlainen näännytyspolitiikka nousisi hyveeksi.

 

Jos ja kun suomalaiset ovat yritteliäitä, tarmokkaita, työhön tarttuvia, aktiivisia, suunnitelmallisia, todellisuudentajuisia ja niin edelleen ja seurauksena, palkintona, on kukoistava turvallisuuskulttuuri valtiomme rajojen sisällä niin sitten on. Suomalaisilla on oikeus pitää palkintonsa, kun he eivät velttoile ja he hikoilevat palkintonsa eteen.

 

On mahdollista, että maailmassa on rappiovaltioita ja taantuvia valtioita tai roistovaltioita mutta Suomen ei ole pakko ottaa niistä mallia. Mieluummin Suomi olkoon roolimalli niille, jotka ovat eksyksissä ja sekoilevat.

 

En hyväksy ajatusta: "Mitä enemmän sinulla on taakkaa sitä enemmän saat taakkaa lisää."

 

Jos realismi nousee vielä kerran oleelliseksi tekijäksi Suomessa sitä enemmän näännytyspolitiikan yritykset torjutaan.

 

Mutta me todellakin tänään elämme syvenevästi realismin nälkävuosia.

 

Näännytyspolitiikan edellytys on suomalaisten juurien psykoottinen halveksunta.