Ihmistsunami nostattaa kilpailua. On taisteltava parhaista paikoista. Tässä taistelussa orjuuntunut sujuvuus tuottaa menestystä.

 

Jälleen törmäämme vääristymään. Realistinen humanismi on hyvä asia. Psykoottinen humanismi ei.

 

Sujuvuus on hyvä asia. Orjuuntunut sujuvuus ei.

 

Jos tarvitaan orjuuntunutta sujuvuutta niin silloin ihmettelyllä ei ole sijaa. Perimmäisellä ihmettelyllä joka on aina ollut yhtä kuin filosofiaa.

 

Jos orjuuntunut sujuvuus edellyttää kuperkeikan tekemistä ei suosiota saa sillä, jos alkaa kysyä miksi tuo kuperkeikka on tehtävä. Jo olemus saattaa paljastaa kysymyksen mitä kilpailussa ei tarvita ja paljastunut lausumaton kysymys aiheuttaa putoamisen. Se merkitsee jossain ehkä hyvinkin suurta putoamista.

 

Se on mahdollisesti yhtä kuin kodittomuus suurkaupungissa.

 

Kukaan ei tahdo ottaa puheeksi orjuuntuneen sujuvuuden kysymyksiä. Juuri tätä puheeksi ottamista pelätään kaiken sujuvan menestyspuheen keskellä.

 

Orjuuntunut sujuvuus lisääntyy ja samoin itsesensuuri.