Olen täällä kai riittämiin käsitellyt yksilötasolla traumaattista amnesiaa ja yrittänyt toimia tienviittana. Jos menneinä aikoina ärsytin jotakin sisäiseen pohdintaan ja paremman tiedon hankintaan niin hyvä. En ole ollut missään tapauksessa paremmin tietäjä enkä oikeastaan tahdo käyttää käsitettä kokemusasiantuntija. Ehkä voisin jäädä tienviitan roolista eläkkeelle ja vaieta.

 

Mutta karmaiseva asia on se, että sille, jolla on traumattinen amnesia voidaan valehdella menneisyys. Siis tieten tahtoen ei kerrota totuutta. Ei vastata tuskallisiin kysymyksiin, jos tietoa on. Ollaan hiljaa tai ohjataan väärään.

 

Pohdintani liikkuivat yksilötasolla.

 

Mutta pelkään sellaistakin kuin kansakunnan amnesiaa. Juurten unohdusta ja silloin joku muu satuilee ja valehtelee juurten paikalle mitä tahansa höttöä tahtoo ja itselleen hyvänä pitää.