Olen kirjoittanut aikaisemmin ahmintakulttuurista ja askeettisesta kulttuurista. - Askeettisuutta voi harjoittaa luonnonaskeettisuutena vailla hengellistä sisältöä. Kohdallanihan toteutuu hengellinen sisältö.

 

Suuri maailmanaika on muuttumassa.

 

Näen ajan merkit niin, että ihmiskunta tulee siirtymään ahmintakulttuurista selviytymisen kulttuuriin.

 

On selvää, että nälkäalueilla ei olla ahmittu ja on paljon ihmisiä, jotka eivät pysty ahmimaan esimerkiksi Suomessa.

 

Mutta ahminta on nostettu arvoksi, sitä on pidetty sisältöinään arvokkaana. Ikään kuin se, joka tekee kymmenen ulkomaan lomamatkaa vuodessa olisi parempi ihminen kuin se joka on tehnyt vain kaksi tai ei ollenkaan. Siitä on kai kasvanut erilaisia kateuden tuntoja siellä missä on kasvanut. 

 

Ahmijoista tuli roolimalleja. - Alamme tietää, että kestämättömiä roolimalleja.

 

On ahmittu maailmaa ja erilaisia aistinautintoja. Tämä tie on loppumassa ja ehkä pandemia oli siitä jonkinlainen valomerkki.

 

***

 

Jos tulevaisuuden näkijänä uskaltaisi esiintyä niin ahmintakulttuurin paikalle nousee todellakin selviytymisen kulttuuri.

 

Jokainen joutuu pakkaamaan selviytymisrepun ja miettimään tarkoin mitä se pitää sisällään.

 

Ahminnasta mennään pärjäilemiseen.