Ilmiönvaltaaja ei epäröi. Hän pyrkii valtaamaan ilmiön varmuuksillaan. Hänen asenteensa on päsmäröivä ja hyökkäävä. Toiset ovat väärässä. Hän ei ole väärässä. 

 

Sanoisin niin, että todelliseen asiantuntemukseen liittyy aina kyselyä ja kyseenalaistamista. Asiantuntija ottaa käsiteltäväkseen omia epävarmuuksiaan ja tietovajeitaan.

 

Asiantuntija ymmärtää, että hänen aspektinsa eivät kata ehdottomuudella koko ilmiötä. 

 

Asiantuntijan lähtökohta on tunnustelemisessa ja tutkimisessa. Asiantuntijalla on oletuksia, joita hän pyrkii koettelemaan tutkimalla todellisuutta.

 

En pidä sanasta kokemusasiantuntija, koska käsittääkseni kokemusasiantuntijuuden piirissä juuri ilmenee ilmiönvaltaamista.

 

Esimerkiksi, jos niin sanottu kokemusasiantuntija on potilas, joka vilpittömyydellä on hankkinut ilmiöstä tietoa niin hän on yhä potilas, jolla on tietoa mitä tietenkin arvostan.

 

Jos potilas toimii toisen ihmisen tukihenkilönä niin ok mutta tämänkin tulisi tapahtua todellisen ammattiasiantuntijan valvonnassa.

 

***

 

Ortodoksisessa kristillisyydessä tämä on hyvin eroteltu. Siis se mitä tarkoitan.

 

On olemassa pappi, joka on asiantuntija.

 

Ja sitten on maallikko (kuten minä kirkon jäsenenä), joka tietää jotain ortodoksisuudesta ja pyrkii tietämään enemmän mutta tietää paikkansa.