Käytännössä hiljaisuus mahdollistaa senkin pohtimisen mitä on harkintakyky ja kuinka se toteutuu omalla kohdalla. Minun kohdallani kaiketi huonosti.

 

Kun harkintakyky pettää niin siitä on seurauksena katumista, häpeää, anteeksipyynnön velvoitetta ilman muuta.

 

Minua on kyllä aina kiusannut harkintakyvyn peluriaspekti. Toisin sanoen, että joku väistää totuuden sanomista, koska siitä ei pidetä.

 

Mutta totta tosiaan on harkittava mitä möläyttää tai näpyttimillä näpyttelee. Kun jaksaisi harkita niin aika piankin huomaisi, ettei jotakin asiaa tule päästää itsestään ulos.