Olen oikein ällistellen elämässäni tehnyt matkaa erilaisiin tunneoivalluksiin ja tunteiden tärkeyteen.

 

Hitler pystyi viemään Saksan perikatoon, koska saksalaisista tuntui, että AH oli suorastaan jumalallinen johdattaja ja AH osasi lietsoa tätä tunnekokemusta.

 

Juuri nyt Ylen sivuilla on ansiokkaasti juttua kipeästä asiasta nimeltä asunnottomuus. Tie asunnottomuuteen vie varmastikin monia reittejä pitkin mutta joiden kohdalla on kysymys tunteiden perustavasta kaltoinkohtelusta ja tunnepaosta huumeiden avulla. Paosta tulee arvo, joka romuttaa muut arvot.

 

Ihminen käyttää huumeita, jos hänestä tuntuu, ettei hän kestä todellisuutta niitä ilman. Todellisuuden aiheuttamia pettymyksiä. Siis huumausaineen käyttäjä aina järkeilee. Mutta tunteille alisteisesti.

 

Joku on matkajuoppo. Ja tänään on vaikeaa pandemian takia. Täytyy väkisin pysyä kuivilla. Tunteet kirkuvat tuskaa kun ei pääse ulkomaanmatkalle. Kun järki sanoo, että entisiin mukaviin paikkoihin ei juuri nyt tulisi mennä.

 

TUNTEET!

 

Kun ihminen raskaasti petetään. Kun ihminen on turvaton... hän hakee hetken tunnetyynyä huumeista ja aina herää kolkkouteen mistä on nopeasti päästävä uuteen tunnetyynyyn. Pian.