Halutaan organisoida uudelleen terveys- ja sosiaalipalveluja.

 

Blogissani halki vuosien olen kantanut huolta siitä, että traumatisoituneet ihmiset saisivat tarvitsemansa palvelut.

 

Tässä painotan psyykkisiä traumoja. Mutta nyt voisi väittää, että psyykkisillä traumoilla on aina kehollisia jälkiä. Ihminen on kokonaisuus ja traumatisoivat teot rikkovat tämän kokonaisuuden suojarajoja.

 

Kirjoitan kaikissa yhteyksissä rajoista, koska rajat ovat tärkeitä. Toimivassa turvallisuuskulttuurissa on kunnioittavia rajoja ja aivan ykkösarvo on kunnioittaa toisen ihmisen rajoja. Niitä täytyy puolustaa.

 

Saattaa käydä niin, että se jonka rajoja ei ole kunnioitettu ei osaa kunnioittaa toisten rajoja. Tai hänen on vaikea käsittää yleisesti mitä rajat tarkoittavat. Hänen rajansa on häpäisty. 

 

Traumat aiheuttavat oireita. Nämä oireet eivät lopu ellei traumoja tunnisteta ja juuri niitä hoideta. Tässä tarvitaan ymmärrystä ja hoitoprosesseja ja sitä että kansalainen pystyy ne tavoittamaan.

 

Taloudenpidossa traumojen hoidolla on totta kai talousvaikutuksia ja päätöksenteossa niitä tahdotaan ehkä vältellä.

 

Traumoista täytyy puhua ja niiden yhteyksistä kehollisin vaivoihin.

 

Hoidetaan migreeniä ja sen taustalla on hoitamaton trauma... hoidetaan paniikkikohtauksia ja niiden taustalla on hoitamaton trauma... hoidetaan vatsaoireita ja niiden taustalla on hoitamaton trauma... hoidetaan unettomuutta ja sen taustalla on hoitamaton trauma... hoidetaan syömishäiriöitä ja niiden taustalla onkin hoitamaton trauma... hoidetaan masennusta ja sen taustalla on hoitamaton trauma...