Siinä mielessä minulla on ulkonäköni kanssa syvällinen ristiriita, että kai nyrkkeilijän olemuksessani tahdottaisiin nähdä myös jonkinlainen panssaroituneen ihmisen sisäisyys. Kovis. 

 

Viihdyn yksikseni pääsääntöisesti siksi, ettei tarvitse olla muuta kuin on. Ei tarvitse teeskennellä olevansa panssaroitunut ihminen kuin ei ole. Voin kai sitten myöntää, että varmaankin minussa on naisen suuntaan menevää tunneherkkyyttä vaikka maailmassa on kyllä helvetin kovia naisia. Kuoren ja sisäisyyden ristiriitoja löytyy.

 

Nämä ristiriidat eivät välttämättä dramatisoidu sellaisiksi ristiriidoiksi mitkä edellyttävät sukupuolen korjausta.

 

Ihmiselle on mahdollista vetää roolia koko ikänsä. Tavoitella roolia missä ei esimerkiksi tunne häpeän pistoja mutta rooli ei ole kuitenkaan aitoa olemista vaan pakenemista. Elämän suorittamista.

 

Näissä kysymyksissä Suomi on kyllä rankka maa.