En oikein usko, että kukaan lähtisi luostariin munkiksi tai nunnaksi ellei hän ytimiään myöten tajua sellaiset kuin sairauden ja kuoleman ilmiöt.

 

Ahmintakulttuuri iankaikkistaa maanpäällistä elämää. Se vinouttaa ihmisen todellisia yhteyksiä. Ihmisen totuutta sairastuvana ja kuolevaisena olentona. 

 

Pandemia tietenkin tarkoittaa joukkosairastumisia ja isojakin kuolemisen lukuja mitkä voivat olla edessä.

 

On rukoilta niiden, jotka kokevat rukouksen mielekkääksi.

 

Itse olen elämässäni saanut kokea erikoisia ja pysähdyttäviä tapahtumia. Myös säikähdyttäviä tapahtumia. Ne osoittavat henkimaailman olemassaoloa kohti. Olisi oltava omantunnonarka suhteessa henkimaailmaan.

 

Olisi pystyttävä katsomaan itseään peilistä henkimaailman kyselyssä.

 

Silloin hyvin vahvasti on tilanteita missä vaikeneminen tekee tuloaan.

 

Omat valinnat ja niiden vaikuttimet ovat vakavia asioita.

 

Onko jonkun toiminnan taustalla keskeisesti ylpeys ja näyttämisenhalu vai jotain muuta?