Kävin Ylen sivuilla sillä eilen en käynyt missään vaan tein sisäistä työtäni.

 

Kovin paljon ei ole lisättävää aikaisempaan sanomaan.

 

Ihmisten täytyisi kestää askeettisen sorttinen elämä, joka taas on ihan luonnollinen tavoite siellä missä harjoitetaan rukouskilvoittelua olipa koronaa tai ei. Jatkuva aistiahminta ja aistihyväskä eivät kuulu askeettiseen elämäntapaan.

 

Kun kirjoitan käsitteellä askeettisuus niin se tarkoittaa vähäistämistä mutta ei tolkuttomuuksiin menoa. Elämää on jotenkin elettävä niissä puitteissa mitkä yhteiskunnassa vallitsevat. Kaikki eivät voi mennä luostariin.

 

Askeettisuus on aina kurinalaisuutta ja askeettisuuteen pyrkivä ihminen potee synnintuntoa silloin kun hän poikkeaa kilvoittelutavoitteestaan.

 

Joku on luonnonaskeetti vailla hengellistä sisältöä. 

 

Minulle askeettisuuskäsite on ortodoksikristilliseen traditioon kuuluva.

 

Kun viranomaiset kehottavat pandemia-aikana kurinalaisuuteen määräyksiä ja suosituksia antaen niin niitä olisi syytä noudattaa eikä vähätellä ja uhmata niitä.