Kirjailijan on kuvattava totuus. Hän ei voi häätää totuutta pois. Hänen on otettava totuus puheeksi.

 

Tällainen on kaikkein vakavimmassa muodossa kirjailijan tehtävä. Se on kirjailijan ies. 

 

Kirjailijan ei tarvitse itse tehdä tekoja mitä hän kuvaa eikä olla niistä ihmisenä innostunut.

 

Mutta hänen on tartuttava vastenmielisimpäänkin totuuteen.

 

***

 

- Sinä mulkku, hän sanoi.

 

Koska joku hän sanoi nuo sanat niin kirjailija ei saa ryhtyä niitä kaunistelemaan. Tapahtui niin, että joku ihminen katsoi asiakseen nimittää toista ihmistä mulkuksi.

 

Oliko sanoja kenties pappi, joka jollekin toiselle oli ärsyyntynyt ja suusta lipsahtivat kyseiset sanat. Niin pääsi käymään.

 

Sanoista kyllä saattoi syntyä melkoinen soppa seurakunnassa ja kirjailijan täytyisi osata sekin kuvata.

 

Kirjailija ei pysty välttymään todellisuuden rumuudelta, jos sattuu olemaan luonteeltaan taakankantaja.

 

Kirjailijan työn ulkopuolella kirjailijan on mahdollista keskittyä rukoilijan tehtäväänsä niin kauniisti ja hyvin kuin se vain suinkin onnistuu.

 

Todellisen kirjailijan täytyy olla työssään tavalla tai toisella totuudenpöljä. Sivuilleen katsomaton ja kantaa tästä seurauksia silloin kun yhteisö tavoittelee totuuden kieltämistä tai sivuuttamista.