Kalju äijä Jari Ranta kuori perunoita karvareuhka päässä. Kävelykeppi nojasi pommisuojan seinää vasten. Ulkona jysähteli. Ranta katsoi haastattelijaa kysyvästi.

 

"Menneekö tämänii suoraanj Yhysvaltoihin ja muihin valtoihin", Ranta tiedusteli.

 

"Well, menee. Kaikki katsovat", haastattelija vastasi kamerahenkilönsä kanssa. "Well jess toki menee!"

 

"Jaha terve vuanj! Terve! Kunj ne Suommeenj piästetyt terroristit hyökkäs Itä-Suomesta Venäjälle niin sehän Venäjän poeka iski ilikeesti pienemmänj kimppuunj. Ee muka kestänä ennee Suomenj humanismii! Mutta mitä ne voe ennee kunj Amerikannii merijalakaväkj on tiälä. Ehei kuule venäläenen! Terve vuanj mualima! Viilikset onj hyvät. Ee oo tappijomieljalloi! Voe miten tuas räjähti. Oesko olluna ostarin kokonen räjjäys! Tuonj ties Venäjästä, kuule. Vijattoman kimppuunj hyökkäs ee me oltu kunj humanisteita! Eekö Venäjä käsitä humanismii. Hä? Tulloo muutenj hyvä pernakeitto! Jiäkää vuanj keetolle. Muutamat porkanat mukkaanj ja lihhoo. Ee tietennii ihmisen lihhoo vuanj sijan lihhoo! Kansa tiälä kestääpi helou mualima!"

 

Ranta vaikeni ja jotenkin ovelan ja piristyneen oloisena jatkoi perunoiden kuorimista ja nosti kohta karvareuhkaa mikä meinasi painua silmille.