On tietysti hyvä pohtia sitäkin milloin alkoi aikakausi minkä iltaan viittaan. -

 

Ilta on pimenemässä. Siinä illassa ei näy ihmitsunamin totuus. Mutta uuden aikakauden aamussa se näkyy ja silloin jokainen tämän planeetan asukas kantaa planetaarista huolta mukanaan tai vallitsevana on kaaos. Irtiotot. Lyhytnäköiset voitot. Eläimellisyys. Turvallisuuskulttuurien romahtaminen siellä missä niitä mahdollisesti oli.

 

Aseet paukkuvat ränsistyvissä kaupungeissa. Haisee tulipalojen lemu, veren haju. Pelon ja kauhun haju.

 

Jengisodat tapahtuvat. 

 

Jalkakäytävät ovat juoksuhautoja.

 

Tiesin jo nuorena, että on aikakauden ilta. Se ei ollut juurikaan silloin jaettu kokemus. Eikä kokemuksesta kai tänäänkään pitäisi puhua. Olisi oltava psykoottisesti toiveikas ja siihen en kykene.

 

Uskon kyllä vielä oljenkorteen, että planetaarinen huoli leviää. Ihmiset tajuavat. 

 

Mutta ehkä aikakauden ilta on liian pitkällä ja uudessa aamussa rävähtää kaaos. Kansainvaellukset.

 

Ihmisapina tempoilee räjähdellen päin elonkehän kaltereita eikä pääse ulos.

 

Kaikki psykoottisen humanismin huume ja ilostelu on poissa, kaikki se positiivinen huttu ja karnevalismi.