Suunnittelun vastakohta on kaaoksellinen ajautuminen erilaisiin tilanteisiin. 

 

Jokainen ammattisuunnittelija mihin lukeudun koulutukseni ja työkokemukseni perusteella pelkää ja inhoaa kaaosta.

 

Voisi sanoa niinkin, että kaaos ei ole koskaan menneisyyteen unohtunut voima. Kaaos uhkaa aina.

 

Tänään kaaos kytkeytyy säätelemättömään ihmismäärän kasvuun suhteessa aikaan toisin sanoen ihmistsunamiin kuten olen sitä vuosikaudet nimittänyt.

 

Kaaos on liitossa ilmastonmuutoksen kanssa. 

 

Juuri nyt mieluusti ajattelemme, että on kyseessä koronapandemia mieluummin kuin että edessä olisi aikakausi missä erilaiset viruspandemia-aallot vyöryvät ihmiskunnan yli.

 

Mitä on yhteiskunnallinen suunnittelu? Mitä se ottaa huomioon?

 

Suunnittelu ottaa huomioon menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden. Suunnittelu huomioi ajan ja tapahtumat ajassa. 

 

Suunnittelu muotoilee jonkin tavoitteen ajassa. Suunnittelu tähtää johonkin päämäärään.

 

Oma päämääräni kiteytyy yhteen sanaan ja kuten arvaat, rakas lukijani, niin tuo sana on turvallisuuskulttuuri.

 

Päämäärä voidaan jakaa eri tasoihin. Jokainen kai haluaa asua sosiaalisessa ympäristössä missä on korkea turvalllisuuskulttuuri.

 

Itse tietenkin tahdon turvallista Vaasaa, turvallista Suomea, turvallista Eurooppaa... turvallista maailmaa.

 

Me emme saa tuoda maahan ideologiaa tai ideologioita mitkä ovat tätä vastaan.

 

Maailmassa on hirvittävän alhaista turvallisuuskulttuuria tai sen täydellistä puuttumista.

 

Meidän tulee tarkkailla tapahtumia ja olla rajojemme puolustajia.

 

Yhteiskunnalliseen suunnitteluun kuuluu mukaan todellisuudentajun pohdinta. Kun kaikkeen ei ole varaa niin ei ole.

 

Yhteiskunnallinen suunnittelu on oppiva prosessi. Kun todellisuus pakottaa korjausliikkeisiin niin nämä liikkeet on tehtävä.

 

Yhteiskunnallinen suunnittelu on sivistystä.

 

Jos olemme sivistyneitä meidän pitää suunnitella yhteiskuntaa. Ottaa suunnitelmallisia aspekteja puheeksi.