Keskusteleminen on naamassa sijaitsevien höpötinten välistä vuorovaikutusta missä äänenvoimakkuus ei nouse puheääntä korkeammaksi. Keskustelemisen hyvin tärkeä osa on kuunteleminen mitä varten Jumala on luonut korvat pään molemmin puolin.

 

Keskustelussa toinen osapuoli ei käytä ylivaltaa suhteessa toiseen osapuoleen tai toisiin osapuoliin. Keskustelun harjoittelemiseksi voi käyttää munakelloa. Väännetään aika vaikka kahteen minuuttiin ja kun kello soi alkaa toisen ihmisen puheaika. Alkavissa avioliitoissa voitaneen käyttää tätä menetelmää. 

 

Uskon vahvasti, että toimivan avioliiton edellytys on hyvä keskustelutaito kuuntelemisineen. 

 

Jonkinlaisen päättymättömän monologin kuunteleminen käy vähiinsä hermoille, kyllästyttää. Se on kiusaamisen ja henkisen väkivallan muoto.

 

Yksineläjänä minulla nykyään harvoin on hyviä keskusteluita. Niitä kaipaan. Mutta toisaalta vältyn huonoilta keskusteluilta siis keskusteluiden irvikuvilta.

 

Ajattelen, että hyvä keskustelu on eräänlaista sinfonian rakentamista missä keskusteluun osallistujat tuovat erilaisia aineksia sinfoniaan ja kaikki saavat ihastella lopputulosta mikä yksin ei olisi syntynyt.