Jakauma mistä kirjoitan on elämän laki. 

 

Toisessa ääripäässä ei ole enemmistö eikä toisessa. Enemmistö on keskellä.

 

Toisessa ääripäässä on kaikki. Satumainen onni. Sen kasautuma. On kukkuroillaan. 

 

Toisessa ääripäässä ei ole mitään. Vähäkin viedään. Sinne kertyy kaikki osattomuus ja onnettomuus. Kaikki köyhyys ja kaltoinkohtelu ja kykenemättömyys.

 

Keskellä on sopivasti. On sopiva onnellisuuskupla. Ei ole ääripäitten todellisuushahmotuksia mutta on sopivasti. Tahdotaan pitää sopivasta kiinni eikä olla kiinnostuttu kummastakaan ääripäästä. 

 

Tänään Suomi on täynnä lähinnä siitä mitä on keskellä. Niin elämän laki toteutuu.