Minun on vaikea eläytyä uskonnottomuuteen. Ihmisillä on laillinen oikeus olla uskonnoton. 

 

Ajattelen, että tänä päivänä ihmisillä on paljonkin sellaista kuin kevyttä uskonnottomuutta. Esimerkiksi Raamattu ei ehkä koskaan ole pysynyt viittä minuuttia kauempaa käsissä ja silti ollaan tietävinään mitä Raamattu sisältää. 

 

On selvää tietysti, että minun täytyy lukea enemmän Raamattua. 

 

Se että Raamattu todellakin puhuu synnistä ja määrittelee synnin sisältöjä on totta. Kukaan ei voi väittää tätä vastaan. Raamattu on ankara kirja. Siitä avautuu elämä, jota voidaan nimittää kilvoittelemiseksi. 

 

Kilvoittelemiseen kuuluu mukaan katumus. Kristityn tiellä on katumuksen aiheita.

 

Kun ajattelen keveyttä niin siitä puuttuu katumuksen olemus.

 

En oikein ymmärrä ihmistä, joka sisäisessä katselussaan ei tutkisi myös omia katumuksen aiheitaan.

 

Ortodoksiselta kannalta kristillisyys merkitsee kristillistä elämäntapaa eikä voi tietää mitä tuo elämäntapa on ellei ole sitä elänyt.

 

Kun puhun kyvyttömyydestä eläytyä uskonnottomuuteen niin en asetu kenenkään yläpuolelle. 

 

Totean vain, että on paljon ihmisten välisiä vuorovaikutussuhteita ja ihmisten puheita, jotka ovat minulle hyödyttömiä.