Sinä rakas lukijani saatat olla 30 ja minä olen 62. Ehkä sisäisesti oivallat oikein kaiken sen mihin täällä viittaan. Koskaanhan omaa elämäntarinaansa ei tulisi yksityiskohtaisesti avata netissä, jossa jokainen kirjoitus on julkista riistaa ja mahdollisesti maalittamisen kohde. Kirjoitus ja sen kirjoittaja tulevat maalitetuiksi. - Olen pitänyt elämäni viimeisimmistä päivistä, koska ikään kuin kiikarilla katson sitä ihmistä, joka kävi pelottavaa eloonjäämiskamppailua repeytyneesti joutuen myös psykiatriseen hoitoon tahdosta riippumattomastikin... Äkisti se ei olekaan läsnäolevuutta. Se on ikään kuin tarinaa etäisyydessä. En sen todellisuutta kiistä. Mutta tapahtuu etäistymisen prosessi. Katson sitä sisäisellä katseella kun sauvakävelen ja olen läsnä Vaasan kauneudessa, joka on kauneuden järkyttävyyttä mikä tulisi kaikkien käsittää. Kun sauvakävelee yöllä tai varhain aamulla niin menee eräänlaiseen läsnäolon ja nykyisyyden lumoukseen. On toivon ympäröimä...