Mielestäni nuoruudesta on tullut väärällä tavalla itseriittoista. - Ahmintakulttuuri palvoo nuoruutta. Palvotaan sitä ohikiitävää aikaa, joka alkaa 15-vuotiaana ja päättyy 35-vuotiaana. Se kestää vain 20 vuotta! Ihmistsunamissa toistuu tämä liike. Ihminen tulee tuohon välykseen ja sitten hän ylittää sen. Ei ole enää kiinnostava, jos asiasisältönä on vain oma nuoruus, joten monet vloggaajat katoavat kun ovat täyttäneet 35. Silloin muinoin ihminen oli olemassa ei enää 36-vuotiaana. Hän katoaa rusinoitumaan vähiinsä. Tämä merkitsee valheyhteiskuntaa ja valhearvoja! Se merkitsee itsensä pettämistä. - Me tarvitsemme yhteiskunnan missä vanhemmat ihmiset tavoittelevat esimerkillisyyttä ja että heitä kunnioitetaan ja he ovat kunnioittamisen arvoisia. - Juuri nyt kipeästi kaivattaisiin PÖYRISTELYN vastavoimaa. Toppuuttelua, rauhaantumista. Erilaisten aspektien rauhallista tarkastelua. Kaikkialla vallitsee parhaillaan silmitön kiihtymys. Torailu. Vimma. Torimelu, somemelu. - Vanhempien ihmisten pitäisi antaa muusta esimerkkiä ja vanhemmilla ihmisillä tarkoitan ihmisiä, jotka ovat täyttäneet 45. Se on jo hyvin korkea ikä. Ei sellainen seniori-ikä missä itse parhaillaan olen mutta iso ikä kuitenkin. Iso numero tuo 45.