Oma vaarallisuuteni on varmasti sitä, että kirjoitan tänne vimman vallassa puuta heinää, joka saattaa satuttaa sinua, rakas lukijani. - Onneksi ainakin vielä osaan katua. Mitä katumus on? Se on kohdallani masennuksensekaista psyykkistä ja fyysistä kipua. - Näen blogini liitutauluna, joka täytyy joskus pyyhkiä ja pestä kokonaan tyhjäksi. - Mutta tekisi mieleni väittää etten sitten kuitenkaan ole vaarallinen ihminen siinä mielessä kuin Aud Dalsegg ja Inger Wesche vaarallisuutta kuvaavat teoksessaan Vapaaksi psykopaatin otteesta. Sehän on aina suositeltava kirja. Hyllyssä on hyvä olla kirjoja, joihin sekaisina hetkinä pystyy palaamaan. Kun olemassaolo ei ole turvallisesti maadoittunut nykyhetkeen. - Vaaralliset ihmiset ovat vaarallisia loppuun saakka. Kuolemaan saakka. He eivät muutu. On turha odottaa muutosta. - Kun on tiedostanut ihmisen vaarallisuuden niin häntä tulee lähestyä vain suojauksen kanssa, jos lähestyminen jostain syystä on välttämätöntä. Suojausta ei saa laskea sillä jos laskee niin vakauden palauttaminen omaan elämään voi kestää kauan.