Jos joku lukee suomenmielisyyden piiriin sellaisen kuin omistamishimon niin se ei käy ainakaan siihen suomenmielisyyteen mitä edustan. Olen kirjoittanut askeettisuuden ihanteesta. Se on ihanteeni. Ei ahmintakulttuuri, joka sinänsä on rajattomasti yleistymässä. - Jos ihmisellä on oikein syvä sisäinen tuska niin hän tajuaa aineen turhuuden. Siis yltäkylläisyyden ja kasailun elämänprojektina. - Totta kai haluan, että kotini toimii mutta en halua ylellisyyskotia eikä siihen olisi varaakaan. Ei ole siksikään varaa, koska ei ollut koskaan intohimoa rahaan. - Koti on äärettömän tärkeä asia! Ei se kuinka kalliita huonekaluja kodissa on. - Kotirauhan puitteissa voimme suojatusti riisua haarniskamme. - Omat halvat huonekaluni ovat minulle tarpeen ja teen ristinmerkin, että minulla on ne. Mitä tuskaa koen kodissani sitä kokisin jättiläispalatsissakin.