Huh niitä vuosia, jolloin olin pääsemättömissä Kyllikki Saaren, Tulilahden ja Bodominjärven murhien kanssa. Ahmin sitä aineistoa mitä oli mahdollista saada käyttöön eikähän se mitään arkistotietoa ollut. Kävin tietysti ruumiiden löytöpaikoilla. Menin kieltämättä maaniseksi. - Luulen, että väistyvien harrastajadekkarien paikalle tulee uusia kuumeisia pohtijoita ja luuleskelijoita. - Aika meni ohi... Murhat jäivät ratkaisemattomiksi. Sinänsä murha ei vanhene koskaan. - Jotakin täysin yllätyksellistä tulisi tapahtua, että murhat selviäisivät. Vanhan murhaajan pitäisi tunnustaa ja sitten osoittaa, että hän on murhaaja. Pelkkä tunnustaminen ei riitä. - Mitä arkistoissa olevan aineiston perusteella voisi tehdä niin se on esitutkinnan oivaltavuuden ja tehokkuuden arviointi. Siis poliisitutkinnan. - En pidä moraalisesti korkeatasoisena, jos otettaisiin käyttöön nykyisyydessä historiaa tutkittaessa sellainen käsite kuin "todennäköinen murhaaja". Todennäköisen murhaajan käsite nostaisi esiin arvioijan omia mieltymyksiä ja jopa toiveita siihen suuntaan kuka olisi murhaaja. Näyttö on näyttö. Eikä näyttöä ole. Ehkä se näyttö oli selkeimmin olemassa Tulilahden tapauksessa mutta kaikkihan keskeytyi kun murhaajaksi epäilty teki itsemurhan.