Omaa sielutyötä ei voi siirtää toiselle ihmiselle. Jos on sielun tuska niin se on omaa sielun tuskaa. Sen työstäminen kestää sen mitä se kestää ja sen kanssa täytyisi olla kärsivällinen. Vaikka tietysti siitä hätäilee pois. Sieluntuskassa ihminen tekee kummallisia liikkeitä mitä toiset eivät välttämättä lainkaan käsitä. Seuraa vetäytymistä ja karttamista ainakin niiltä, joille vetäytyminen ja karttaminen on mukavinta. On hieno sanonta se, että hädässä ystävä tunnetaan. Luulottelut katoavat. Ei ehkä jää yhtään ystävää. Kaikki ovat olleet vain jonkin tason tuttavia ja ohikulkijoita. - Jos tämän kaiken läpi tunkeutuu joillakin itsellekin salatuilla voimilla niin ehkä seurauksena on vahvuutta, uusi perusta, onnen kokemuksia, itsenäisyyttä, tarrautumisen poistumista.