Elämme eurooppalaisen romantiikan aikaa. Siis tunteen aikaa. Tunne korostuu. Tunteen varaan rakentuu eurooppalainen ihannekuva ja tunteen varaan kauhukuva. Nykyromantiikalla on omanlaisensa ihmiskäsitys. Se on utopian ihmiskäsitys. - Romantiikkaan kuuluu se, että se sisällyttää realismin dystopiaan. Sille realismi on dystooppinen ilmiö. - Toisin sanoen ne, jotka ovat realisteja kehystyvät romantiikan dystopiaan. Tällöin utopistiset vallitsevat voimat kohdistavat voimakkaan vastustuksensa realisteihin. - Realismi demonisoituu. Se realismi, joka katsoo faktoja niin kuin ne ovat ohi utopistisen ohjelmoinnin. Utopistisen ylivallan alla sanan realismi eteen on lisättävä sana kirottu. Utopistisessa romantiikassa puhutaan silloin kirotusta realismista. - Nykyeurooppalaisessa utopiassa on yksi todellinen vähemmistö ja se on realistit. Kirotut realistit. - Loputon identiteettikeskustelu ja identiteettipelit eivät ole vähemmistöilmiö utopiassa vaan sitä luonnehtiva eräs vallitseva voimavirta. - Itsenäinen valtio pakottaa väistämättä esiin realismia, koska itsenäisellä valtiolla ei yksinkertaisesti ole varaa romantiikkaan silloin kun sen on omine voimineen yritettävä selviytyä todellisuudessa. Itsenäisen valtion on aina realistisesti kysyttävä mitä oleva on ja miksi se on niin. - Eurooppalainen romantiikka pohjautuu rajattomuuteen.