En usko, että monetkaan välttämättä kestäisivät sellaista puhepaastoa mitä harjoitan päivästä toiseen. Viikkooni saattaa mahtua mukaan pari puhelinsoittoa, jolloin kyllä puhun. Mutta on päiväkausia, että sanon ehkä kaupassa jonkun hein kun kassalla häivyn pois. - Toki joskus puhun lauseita itsekseni. Mutta sekin on harvinaista. Katson edustavani nykypäivän kaupunkierakkoutta. Kirjoitan ajatuksiani tänne blogiin ja joskus jonkun kommentin Vesan blogiin minne myös Jope kirjoittaa. - Tavallaan puhuminen unohtuu. - Sen sijaan minun on pakko saada nauraa joka päivä. Pyrskähtelen ääneen. Naurun aiheita täytyy etsiä mistä vain. Tube on siinä mainio väline. Tänään en vielä ole nauranut.