Syvimmältään tavoittelen elämän puheeksi ottamista sellaisena kuin olen sen kokenut. Minulla ei ole huomionhakuisuuden omannavan nöftäistä tavoitetta. Tahtoisin jakaa ällistelyä, ihmettelyä, järkyttyneisyyttä niiden kanssa, jotka ovat siihen valmiit. Mitä on tapahtunut sitä on tapahtunut. - En edusta arvovaltaa. Olen vain yksittäinen pohtija. - Tavoittelen sitä, että kaikessa olisin rehellinen enkä valehtelija. - Mitä syyllisyyteen tulee niin en etsimällä etsi syyllisiä enkä ole syyllistäjä mutta rehellisyyden nimissä on kyllä pimeyttä ja syyllisiä, jotka osaavat taitavasti peittää pimeytensä. - Tavoittelen sitä, että sanojani voitaisiin käyttää suojelun enentämiseksi. Koko ajan toistan sanaa turvallisuuskulttuuri. Se on pahuuden vastainen ilmiö. Siis tämä turvallisuuskulttuuri eikä se miellytä pahuutta ja kaaosvoimia. - Tänään on liikkeellä kaaosvoimia. Kaikki voimat eivät edusta hyvyyttä. Aina on ollut voimia, jotka eivät edusta hyvyyttä. - Tavoittelen sitä, että heikossa asemassa olevat tulisivat kuulluiksi. - On demonisia voimia, jotka ovat nimenomaan demonisia voimia. - Miksi? En tiedä. - Tavoittelen blogissani tilaa sanoa en tiedä silloin kun en tiedä. - Tavoittelen mahdollisuutta sanoa, että kulttuurimme suunta on kestämätön. Koristeellisesti ja sirostellen puhutaan kestävästä kehityksestä ja teot ovat kestävän kehityksen vastaisia. - Tavoittelen sanoa sitäkin, että suuri maamme täytyy pitää kokonaisasuttuna eikä suinkaan niin, että kaikki ahtautuvat asutuskeskuksiin, joissa syntyy ihmispaisumus. - Mitä on meisyys? Onko sitä? Tavoittelen siitä puhumista. Sivullisuus, kodittomuus, irrallisuus, irtolaisuus... syrjäytyminen, osattomuus, ohittaminen, epäihmistäminen...