Katusaarnaajat eivät kohtaa toista ihmistä. He julistavat. Ja julistamisen sisältö on syyttäminen. Saarnaajien tavoite on saattaa kadunkulkijat niin sanottuun synnintuntoon. Saarnaajat eivät oikein luota ihmisen lukutaitoon. Jokainenhan voi ostaa Raamatun ja lukea sitä kaikessa rauhassa ja hiljaisuudessa kodissaan. - Jos itse en halua lukea täydessä hiljaisuudessa niin etsin tuubista meren aaltojen ääniä ja luen kuulokkeet päässä. Tätä voi suositella. - Mutta niin... ajattelen, että kristittynä kasvaminen merkitsisi kasvamista kohtaamiseen ja kuuntelemiseen. Vaikka niin, että antaa toisen ihmisen puhua kaikessa rauhassa. Elämän suuria kokemuksia on se kun saa puhua kaikessa rauhassa ja on varma vakuus siitä, että tulee kuunnelluksi. Kuunteleminen on tarkkaavaisuutta. - Kuinka paljon tänään on tarkkaavaista kuuntelemista? Luulisin, että siitä on valtava vaje. Kuuntelijaksi oletetun älypuhelin (tuo monin tavoin häiritsevä perkele) soi ja kuuntelijaksi oletettu hötkyilee vastaamaan. Yhteys katkeaa. Kuuntelijaksi oletettu ei arvostanut sitä hetkeä missä häntä pidettiin kuuntelijaksi oletettuna. Joku muu oli tärkeämpää. Joku vei kuuntelijaksi oletetun huomion. VOI! Tässä me jotka oletamme itsemme kristityiksi voisimme nousta esimerkiksi. Ehkä älypuhelimessa on jokin mekanismi, jolla sen saa kiinni. Silloin se ei häiritse kuuntelemiseksi oletettua tilannetta...