Luen dosentti Lasse Laaksosen tietoteosta viina hermot ja rangaistukset alaotsikkona sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945. Ostin hyllyyni, että pystyn tarpeen vaatiessa palaamaan. Johtaminen on rusentavaa kun ei ihan varmuudella tiedä miten oikein uhkakuvat ja viholliskuvat ovat rakentuneet sisältöineen. Vasta kun joku vaihe on ohitettu siitä tulee historiantutkimuksen kohde ja on mahdollisuuksia myös jälkiviisauteen. Itse tapahtumien aikana epävarmuus on raastavaa vaikka tiedustelu toimisi kuinka tehokkaasti tahansa. - Tänään käymme koronavirustautia vastaan maailmansotaa. Vastakkain kuten todettu yhdentyvä elämäntapamme sosiologisine paineineen ja taloudellisine edellytyksineen ja yhä edelleen biologinen  vieraus, alieni. - En kai viitsi enempiä tulkintoja taudin maailmantilastosta laittaa tänne mutta lienee selvää, että tauti ei ole ohitettu vaan enemmänkin se on juurtumassa planetaarikseksi faktaksi ja se tekee omalakisesti hyökkäyksiään ihmispopulaatioon. - Nyt huokaisemme helpotuksesta kun tilastot Suomen kohdalla ovat hyviä. Mutta tähän ei pitäisi johtajien eikä tiedustelun torkahtaa. Kansa varmastikin on valmis nielaisemaan torkahdukset. - Oikein todella kovassa paineessa virussodan aikana johtajamme eivät ole olleet...