Blogini alkoi vuonna 2009. Syvässä identiteettikriisissä ja myös kaiken kattavassa elämän pelossa. - Pelkäsin, että menetän toimeentuloni. Olen tavallinen ihminen. - Kriisini käynnistyi dramaattisesti vuonna 2006. - Kriisi on todellisuuteen hukkumisen tunnetta ja ihottomuutta. On hyvin herkillä. - En tässä ala kuvata kaikkia vaiheita mihin olen aikaisemmin viitannut. - Paras puoli kriisissä on se, että se pakottaa ymmärtämään. Se avaa aspekteja ymmärrykseen. Se hiljentää kuuntelemaan. - Kriisiin kyllä liittyy menetetyn elämän tunteita. On asioita mitä ei saa takaisin. - Mutta kriisin läpi käytyään ihminen voi ikään kuin herätä todellisuuteen. Tämä herääminen voi tapahtua missä iässä tahansa. Olen 62. Tänä aamuna lähdin sauvakävelylenkille noin klo 4.30 ja kävelin kolmisen tuntia ja kaikki ympärilläni tuntui elämän muhkeudelta. Ällistyttävyydeltä. Juhlalliselta. Katsoin merta ja meren ympäristöjä täällä Vaasassa. Ei ollut muuta kuin nykyisuus ja sen avautuminen.