Kuinka joku viikosta toiseen vaikenija voi haaveilla olevansa stand up -koomikko? No, minä voin sitäkin haaveilla. Voisin lähteä vanhusten hoitokotikierrokselle ja keräillä esiintymiseni jälkeen tekohampaita lattialta. Ai, että se nauratti! Helevetti minkä hoitokodin johtaja osti tänne! Olihan kaljupää! Se Ranta! Tuohan tappaa naurulla! Sitä pitää varoa kuin koronaa! - No ei ole settiä... Jope Ruonansuu oli erinomainen humoristi. Häneltä jäi tallenteita, joihin voimme palata. Kiitos, Jope! - Jope oli oman aikansa aistija. Hän tiesi millä sai yleisönsä nauramaan ja kaikki keinot eivät päde tänään. - Jossain Jope heittää homohuumoria mikä ei yksinkertaisesti nyt naurata. Siis se pilakuva. - Amerikoissa on eräs talenttijuttu missä ikähemmo soittaa kosketinsoitinta ja samalla laulaa. Pointti on siinä, että laulun sanojen mukaan hän on rakastunut transnaiseen ja paljastuu sitten, että tuolla naisella on suurempi kyrpä kuin laulajalla, koska alapään leikkausta ei ole tehty mutta muutoin kaikki naiseudessa toimii. Yleisö ulvoo naurusta mutta minä en. Tämä ei vain naurata kun on havahtunut elämän olemukseen ja vaikkapa sukupuolipahoinvointiin. - Huumori muuttuu ajassa ja humoristin pitäisi havaita se. Tai jos ei havaitse niin ei aiheuta sitä mitä tahtoisi aiheuttavansa.