Kilvoitteluni on kovaa sillä siinä on niin vaikeita aspekteja mukana. - Jos sanoisin minä elän, niin alkaisin vauhkoontua ja vauhkoontumiseen sekoittuisi mukaan hyvin hankalia tunnetiloja. Katkeruutta, kaunaisuutta, epätoivoa. Suuttumusta ja tosiaan sisäistä pöyristelyä elämän ja elämän mahdollisuuksien edessä. Sen kaiken edessä mitä ihmiselle elämässä voi tapahtua ja mitä tapahtuu näköjään esteittä. - Alan tyyntyä tähän sunnuntaihin, koska sitä rupeaa täyttämään toinen ilmaisu kuin minä elän. Tämä ilmaisu on: "Minä kilvoittelen." Sitä tieni ja taipaleeni on. Ei elämättömän elämän perään huhuilua vaan tässä ja nyt kuiskaamista: "Kilvoittelen." Teen virheitä ja kadun ja yritän palata taas kilvoittelemaan. - Kristus kutsuu minua ja kaikkia kilvoittelemaan ja oman ristin kantamiseen mikä se risti itse kullakin on.