Eivätkö kulttuuritoimijat saa tehdä sitä mikä heitä huvittaa, innoittaa? Tietysti saavat. Enkö saisi kirjoittaa mitä huvittaa? - Totta kai! Se on yksi ajattelutapa. Aika lailla taakoittumaton. - Blogini kuitenkin painottaa arvokasta ja oleellisesta kirjoittaminen on arvokasta. Kirjoittajan täytyisi löytää oleellinen ja tuoda se lukijoille tiedoksi. Elämäntyö on jatkuvaa oleellisen etsintää. Sen kartoittamista. Kaiken rihkaman ja mölyn keskeltä on nähtävä oleellisin ellei sitten tuo rihkama ja möly ole muuttunut oleellisimmaksi. - Eksytys on hyvä sana ja saarnamiehet käyttävät sitä joskus. En ole kuitenkaan tubessa juuri havainnut saarnamiehiä, jotka pohtisivat sitä, että mahdollisesti itse olisivat eksyttäjiä. Muita merkitään eksyttäjiksi. - Eksytys on hyvä sana miettiä tekemisiään. Voisi kirjoittaa kirjan, joka sinänsä toimisi hyvinkin mutta samalla se eksyttäisi. Se veisi lukijan huomion pois oleellisesta. Suuntaisi hänen huomionsa johonkin paljon vähemmän tärkeään. - Blogissani olen käynyt kamppailua elämän kanssa ja se tulee olemaan kamppailua loppuun saakka ja siksi myös kömmähtelen. Syntyy aivopieruja. Ne saisivat pysyä oman salaisen kansion tietona mutta tännehän niitä tulee ja niitä luetaankin. - Silloin surullisena mietin, että olen toiminut eksyttäjänä. - Eksytys on itselleni hyvin merkittävä ja ruoskivakin sana ja käsite mitä käytän pohtiessani tekojani ja myös toisten tekoja. Mieluummin hyväksyy itsensä vaikenijana kuin eksyttäjänä vaikka saisi eksyttämisestä kunniaa ja kuuluisuutta.