Taas palaan tähän hyvin vaaralliseen asiaan, joka ilmeisesti ajaa joitakin ihmisiä psykoosiin. Se ajaa uhreja psykoosiin. He voivat olla seurakuntansa ahdistamia. Pappi pakottaa heitä antamaan anteeksi. - Kenelle? Niin kenelle? Sille joka ei pyydä anteeksi eikä tunne katumusta ja joka on valmis surmaamaan uhrinsa, jos hänestä tulisi ilmiantaja. Sille joka pitää uhria syyllisenä eikä löydä suinkaan itsestään syyllisyyttä. - Ei , ei, ei! Huudahdan. Pienen ihmisen ei tarvitse olla esimerkiksi Jeesus Kristus. Varmastikin mielisairaaloissa on psykoottisia potilaita, jotka sanovat hoitajille olevansa Jeesuksia. Sitä tapahtuu. - On lupa jättää anteeksiannon kysymys silleen kun on liiaksi haavoitettu ihminen, kun on liiaksi menettänyt elämää. Kun on haavojensa takia menettänyt esimerkiksi sellaisen kuin isyyden. Mielestäni se on aika valtava menetys. Ettei ole voinut nousta isyyden unelmaan. Minkä takia ei? Haavojen takia ei. Ja pitäisi antaa haavoittajalle anteeksi kun ei pysty käsittelemään koko kysymystä. Onko liian hävytöntä jättää kysymys silleen? Joutuuko helvettiin, jos jättää tämän kysymyksen silleen? Joutuuko koetusta maanpäällisestä helvetistä ikuiseen helvettiin, jos jättää tämän kysymyksen silleen, auki, ratkaisemattomaksi?