Tieteen piirissä on ajattelijoita, joiden mukaan totta kai ihminen muistaa kaikkein terroristisimmat kokemuksensa. - En kuulu näihin ajattelijoihin. En hyväksy heidän ajatteluaan. - Viimeiseen saakka ihminen pitää kiinni elämästään ja joskus amnesia on elämän jatkumisen ainoa mahdollisuus. Tulee unohdus, joka vie elämää eteenpäin. Unohduksen prosessi kuuluu ilmiöön nimeltä dissosiatiivinen identiteettihäiriö mistä väsyksiin saakka aikaisemmin kirjoitin. - Joskus amnesia purkautuu dramaattisesti vuosikymmenten kuluttua ja sitä nimitin traumapommin räjähtämiseksi. Silloin ihminen näkee traumafilminsä ja joutuu uudelleen kohtaamaan historioitumattoman tuskan. Sen mitä mieli ei ole kyennyt käsikirjoittamaan osaksi omaa elämäntarinaa. Toisin sanoen en kiistä amnesian olemassaoloa ja sitä mitä kaikkea siitä seuraa.