Traumapommin räjähtämisestä ja traumafilmin näkemisestä voi syntyä vimmaista vihaa ja silloin pitää eräissä tilanteissa olla erittäin varovainen. Kirjoitan täällä siten väkivaltaa vastaan. - Alle 8-vuotiaalle lapselle ei kukaan voi tehdä pahaa muuta kuin niin, että se virittää useimpien aikuisten ihmisten itsestäänselvän tyrmistyksen. Minä käsittelen täällä vain alle 8-vuotiaan ihmislapsen traumatisoitumista ja niitä olosuhteita missä se tapahtuu. Näille lapsille saattaa syntyä traumaattinen amnesia, jolloin traumapommi räjähtää vasta vaikkapa 50-vuotiaana. Silloin koko elämä järkyttyy ja tapahtuu itsemurha tai sitten tapahtuu jotain muuta. Alkaa elämän kivulias uudelleenkäsikirjoittaminen. Siihen on pakko kirjoittaa mukaan traumafilmin sisältö vaikka juridista näyttöä lapsuuden tramatisoivista tapahtumista ei olisikaan. - Lapsuudesta viisikymppiseksi ihminen ehkä on oireillut merkitsevästi ja kehittänyt selvitysmiskeinoja ja hävennyt itseään. Sitten räjähtää traumapommi! Mahdollisesti jotkin stressitekijät altistavat siihen. Ehkäpä traumapommi räjähtää jo kolmikymppisenä. - Silloin uhri tahtoisi hieman kysellä olettamaltaan tekijältä... koputella oveen... Älä tee sitä! Rikokset joihin viittaan ovat häpeärikoksia ja tekijät ovat valmiita virittymään raivoon. Äärimmäisiin tekoihin. Ainakin joskus. Ihminen joka menee raivoon nostattaa monen ihmisen voimat. Uskon, että poliisit käytännön kokemuksellaan hyvin sen tietävät. - Tekijällä on tappajan raivo, koska hän tietää, että ilmitullessaan hän joutuu ihmisten häpeätuomion alle ja sitä hän ei tahdo. - Tekijät eivät kadu. He ovat raivoissaan, jos heidät paljastetaan. Normaalia ihmisyyttä ei pidä kuljettaa sinne missä toimii epänormaali ihmisyys. - On syytä myöntää, että on epänormaalia ihmisyyttä.