Ostin eilen Pekka Visurin kirjan Saksan kenraali Suomen päämajassa 1941, suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa. Se palauttaa mieliin myös käsitteen ajopuu, joka oli kerran eräs tapa ajatella Suomen roolia maailmansodassa. - En nyt kirjoita historiasta. Totean vain, että Suomelle on katastrofi tänään jos siitä tulee ajopuu tai että Euroopan unioni tekee voimillaan Suomesta ajopuun. Vuoden 2015 maahantulovirta kertoo siitä, että Suomi oli tuolloin unionin ajopuu. Niin ei saa enää tapahtua. Kun Suomi on ajopuu niin se alkaa vaurioittaa tärkeintä suhdettaan ja se suhde maantieteellisten seikkojen vuoksi on ja pysyy suhteena Venäjään. - MIkäli Suomi mokaa suhteensa Venäjään ja Venäjä alkaa toimia niin silloin unioni vetäytyy tarkkailijaksi. Sillä ei ole puuttumisen voimia. - En kannata Nato-jäsenyyttä. Näin en tahdo tilannetta, jossa Naton joukot ja Venäjä taistelevat Suomen maaperällä ja repivät yhteiskuntamme rakenteet rikki. - Tahdon riippumattoman siis itsenäisen ja kansainvälisesti yhteistyökykyisen Suomen. En kylmää Suomea, joka ei näe maailman hätää. Tähän kaikkeen ei tarvita unionin jäsenyyttä.