Ahmintakulttuurin valtamekanismit määrittelevät ihmisyksilön kuluttajaksi. Ei ahmintakulttuuri ole kiinnostunut jostain sielunpelastuksesta. Ahmintakulttuurin vastakohta on askeettinen kulttuuri. - Kuluttajan täytyy kuluttaa ahmintakulttuurissa. - Kuluttamisessaan kuluttaja synnyttää jätteitä. - Ihminen on kiinnostava ostajana. Ihminen täytyy olla ostokykyinen ostaja tullakseen huomatuksi. Ihmisen arvo määrittyy kuluttamisen kautta. - Jos ei pysty kuluttamiseen alkaa epähenkilöityä. Suurkaupunkien asunnottomat ovat siitä esimerkkinä. - Ahmintakulttuuri on ytimeltään pakanallinen kulttuuri. - Ihminen voi siellä ikään kuin sivujuonena ja ehkä salassa olla sitä mitä on kunhan hän todistaa kuluttajuuttaan. Ahmintakulttuurissa käytetään pakanallista valtaa. - Ahmintakulttuurissa ei ole hengellistä selkärankaa. Ahmintakulttuurissa on kyllä lakinormeja muttei hengellistä selkärankaa. - Ahmintakulttuurissa palvotaan ihmisiä, jotka ahmintakulttuuri nostaa palvottaviksi kunnes he putoavat paikoiltaan uusien nostettavien nousun alkaessa. Ahmintakulttuurissa on nokkeluutta, konstikkuutta ja älykkyyttä muttei hengellistä selkärankaa.