Luostarikilvoittelijan elämä koostuu rukouksesta, työstä ja levosta. Kaikki eivät voi mennä luostariin mutta kilvoittelun ihanteita on mahdollista pitää päämäärinä vaikkei niitä koskaan lähellekään tavoittaisi. Viittaan hiljaisuuteen ja vaikenemiseen luostarikilvoittelun kehyksessä. Ei se siten totaalista sanattomuutta ole kuin ehkä joissain erityistapauksissa. Käsittääkseni. - Blogissani olen kyllä menneinä aikoina osoittanut ihmisiin, jotka salailevat rikoksensa ja kysymys on sellaisista rajojen rikkomuksista mitä niin sanotun normaalin ihmisen on vaikea ymmärtää. - Salaseurat vaikenevat. Ne valitsevat jäsenensä. - Valta saattaa olla salailevaa. Se valitsee mistä se puhuu ja miten. - Se vaikeneminen mistä kirjoitan sisältää katumuksen ja rukouksen. Ihminen menee vaikenemisessa itseensä. Tutkailee itseään. Yrittää muuttaa havahtumisten jälkeen suuntaansa. Ihminen tutkii sekoilujaan.