Voisihan sen niinkin sanoa. Että vaikeneminen on ajan hengen uhmaa. Toisinajattelua kaikessa hiljaisuudessa. Viittaan yhä Pekka Kuuseen (Tämä ihmisen maailma, 1982) eikä hengellisyyttäni häiritse sen myöntäminen, että Charles Darwinin Lajien synty on hyvin kiinnostava teos. Kaikessa hiljaisuudessa on mahdollista pohtia planeettamme historiaa ja tulevaisuutta. - Miettiä ihmisen tahtoa ja tuon tahdon vaikutuksia. - Mutta ennen kaikkea yritys tajuta hiljaisuuskilvoittelua perustuu ortodoksikristilliseen traditioon. Ilman sitä olisin hukassa enkä pystyisi ajattelemaan jonkinlaista sisäistä tyyntymistä. - Vuosia jauhoin ja toistin kaikenlaista ja varmasti esittelin mielipahaani. Kärsimyksen näkymiäni. Se kaikki oli enemmän tai vähemmän jumiutumista.