Elämässäni on olemassa sellainen käsite kuin synti. Joudun siten miettimään kaikessa, onko sanomiseni syntiä. Teenkö kirjoittajana syntiä? Jos ei mitään sano eikä kirjoita niin voisi ajatella ettei silloin tee sanomisillaan ja kirjoituksillaan syntiä. - Kuitenkin alkaa nousta uusi synnin tunto. Jättääkö jotain puolustamatta kun ei nouse sanomaan? - Alla kirjoitan ihmisten perustavasta erilaisuudesta ja mukaan kuuluu myös seksuaalinen erilaisuus. On ymmärrettävästi käsitettävää, etten puolusta perversioita, jotka vahingoittavat uhriaan. - Mutten pysty mitään kun vain näen ihmiset perustavasti erilaisina esimerkiksi seksuaalisuudessa, joten siksi on kovin vaikea tuomita ihmisten seksuaalista hyvinvointia silloin kun se poikkeaa heteroseksuaalisuudesta.