Tätä usein ihmettelen kunnioituksella. Kun sitoutuu perhe-elämään niin sitoutuu siihen, että perhe saa jokapäiväisen leipänsä. Jokaisena päivänä sen tiettyinä hetkinä pöydässä täytyy olla ruokaa. Tästä isät ja äidit eivät voi vetäytyä. Eivätkä he vetäydy. - Kun olen boheemi niin syön miten sattuu. Niin ei voi olla perheessä. Siellä on selkeä aikataulu ja isät ja äidit vastaavat siitä että aikataulun mukaisesti lapset saavat syötävää. Jokaiselle päivälle täytyy olla jonkinlainen ruokaohjelma. Ja useimmissa perheissä se on. Taas ristinmerkin tekemisen paikka. Isät ja äidit huolehtivat jokapäiväisestä leivästä. Se on todellisuuden pääsääntö. Lapset eivät kulje nälässä. Ruuan realismia perheissä ei voi sivuuttaa. Ei ruokatyötä.