Korjasin blogin nimen eli päivitin sen poistojen jälkeiseen aikaan. - Oikein tosissani yritän pitää kirjoituspaastoni. Erilaisissa elämänkamppailutilanteissa ihminen voi olla hyvinkin sisäisesti meluisa. Hänessä on monia ääniä. Ei tapahdu tyyntymistä ja meluissaan kirjoittaja käyttäytyy myös ulospäin tökerösti. On harkitsematon. Joskus voisi kyllä puhua reilusti nettiperkeleestä mihin ihminen on tarrautunut. Kirjoittaa estottomasti ja joskus kiukun vallassa. Loukaten. - Ortodoksisesta luostariperinteestä nousee hiljaisuuskilvoittelu. - Yhä on sisäistä taistelua. Mutta kilvoittelija pitäytyy vaikenemisessa. - Jos ajattelen itseäni niin eteenpäinmenoni tavalla tai toisella saattaa vaatia hiljaisuutta. Sen merkityksen oivaltamista ja siellä tapahtuvia löytöjä. - Ja sanojen myötä olen toki huutanut eikä huutoani kukaan kuule. - Se miten näen aikakautemme murroksen, ajan hengen ravistelun ei ole suosittua näkemistä. Sen kaikenlainen kotkottaminen ja kiekuminen peittää. Tyrkyllä on julkisuushahmoja mistä en pidä. - Kun laitteet ovat kiinni niin tajuaa käsilläolevuutensa. Myös vanhenemisen. "Ja äkkiä on ilta", sanotaan Quasimodon runossa. Sen voisi muuttaa muotoon: "Ja äkkiä olet sysätty syrjään." Meluisuudesta siirryin katsomaan ja kuuntelemaan tasokkaita ASMR-videoita (olen kuunnellut myös rukouksia ASMR-kuiskauksina). - En tunne kuuluvani kuvaan vaan olevani sivussa. Niitä ihmisiä, joiden sanat ovat halveksittuja ajan melussa, joka odottaa rajoitteiden purkamista ja yltymistä. - Huomattuja ihmisiä toki uhkaa niin sanottu maalittaminen. Himomaalittaminen mitä jotkut ihmiset himoissaan tekevät. - Sosiologinen elämäntapapaine työntyä elonkehän realiteettien läpi on valtaisa. Sillekään yksittäinen ajattelija ei pysty mitään. - Väittelyt ovat väsyttäviä. Varsinkin niiden kanssa, jotka ovat aina oikeassa. - Mitä kirjoihin tulee niin Raamattu ei ole väsyttävä. Ei siksikään, koska Kristus ei ollut kaikesta päätellen monisanainen filosofinen lässyttäjä. Ortodoksisen tien tradition kirjallisuudessa riittää tutkimista loppuelämäksi... kaikessa hiljaisuudessa.